Itse kuvaustapahtumassa ei ole juuri eroa, kuvataan sitten digitaali- tai
perinteisellä kameralla. Kamerasta riippuen käytettävissä
on erilaisia säätöjä ja toimintoja. Suurin ero
digitaalikamerassa on filmin puuttuminen. Filmi on korvattu
sähköisellä CCD-kennolla ja massamuistilla, jonka avulla kuva
tallennetaan.
CCD-kenno (Charge-Coupled Device) on valoherkkä piisiru, joka on
rakenteeltaan varausten siirtoon perustuva.
Optiikka muodostaa kuvan ja tallettaa
sen CCD -kennostoon. CCD -kennolta kuva tallennetaan välittömästi kameran
massamuistille. Piisirun koko digitaalikameroissa on noin 1/3 tuumaa.
CCD-kenno koostuu kaivoista, joihin mahtuu sitä vähemmän
elektroneja mitä pienempi kaivo fyysisesti on. Tarkoissa kennoissa kaivoa
on jouduttu pienentämään tarkkuuden lisäämiseksi
(siksi joskus pienemmän resoluution kameralla otettu kuva voi
olla laajempisävyinen kuin suuremman resoluution kameralla otettu.)
Digitaalikameran muisti voi sijaita kiinteästi kamerassa, jolloin kuvat
on välillä purettava tietokoneeseen muistin tultua täyteen.
Muisti voi myös olla muistikortilla (esim. Compact Flash, SmartMedia,
PCMCIA-muistikortti), jolloin voidaan vaihtaa uusi kortti, entisen tultua
täyteen (kuten filminvaihto). Näissä korteissa voi olla
kapasiteettia 2Mb - 128Mb (tai enemmänkin). Joissakin digitaalikameroissa
muistina toimii tavallinen 3.5 tuuman levyke, jonka vähäinen muistin
määrä korvautuu edullisella hinnalla.
Monissa digitaalikameroissa on LCD-näyttö (liquid crystal display),
joka voi olla vaihtoehtoisena tai ainoana etsimenä ja lisäksi
näyttää tietoa kameran asetuksista. LCD-näyttö on
suurin yksittäinen virrankuluttaja kamerassa, joten jos sitä on
mahdollista olla pitämättä päällä kameran
käyttöaika pitenee. LCD-näytöstä voidaan yleensä
myös katsella jo otettuja kuvia (esim. mahdollisten vikaotosten poistoa varten).
Digitaalikamera tarvitsee toimiakseen sähköä, jota se voi
saada joko verkkovirrasta (muuntajan avulla), paristoista tai akuista. Jos
verkkovirta ei ole mahdollinen, niin paras vaihtoehto on akut. Joissakin
malleissa ne voidaan ladata kameran sisällä, toisissa tarvitaan
ulkoinen latauslaite.
Kuvien siirtäminen voi tapahtua usealla tavalla. Yksi tapa on kaapeli,
joka liitetään kameran ja tietokoneen välille (esim.
tietokoneen sarja-, rinnakkais, tai USB-väylään). Toinen
vaihtoehto on erillinen levyasema josta käsin muistikortti voidaan purkaa
(jos muistina on 3.5 tuuman levyke tavallinen korppuasema käy). Siirto
voi tapahtua myös esim. IrDA-väylän kautta.
Yleinen tallennusformaatti digitaalikameroissa on JPEG, jonka pakkaussuhdetta voi usein myös
säätää. Muita formaatteja ovat esim. TIFF, BMP tai
PICT. Montako kuvaa muistiin mahtuu on aina riippuvainen kuvan
laadusta ja kuvakoosta, jotka ovat usein valittavissa. Kuvakoko voi olla
esim. 640x480 - 1600x1200 pikseliä.
Useimmilla digitaalikameroilla voi myös kuvata lyhyitä
videopätkiä.